Lupasin tehdä esittelyn kotonani elävistä käärmeistä. Joten sanoista tekoihin, tässä tulee! :)

VAROITUS! Osa kuvista saattaa järkyttää. Tämän ilmoitan ihan vaan siksi kun laitoin pari kuvaa joissa käärmeellä on ruokailu meneillään, ja herkempi voi (kuulemma) siitä järkyttyä.

Ensimmäisenä haluan esitellä lempilajini edustajat. Boa constrictor eli kuningasboa on lajin nimi. Nämä ihanuudet ovat vieneet sydämeni! Tällä hetkellä näitä asustelee meillä kolme kappaletta: Ismo, Luigi ja Hulda. Ismo on liittynyt jengiin lokakuussa 2012. Se on käärmeistämme suurin (massaltaan) tällä hetkellä, n. 160-170cm ja reilu 3-kiloinen pötkylä. Tarkkaa ikää en osaa sanoa, papereissa on kaksi eri syntymäaikaa, toisessa on väärä vuosi. Eli Ismo on nyt joko 2 tai 3-vuotias, luultavasti jälkimmäinen. On ihan käsiteltävissä, mutta terraariossa käy näpeille toisinaan. Itse olen ainakin toistaiseksi välttynyt tämän puremilta, mistä olen ihan iloinen, kun katsoo neidin(?) purukalustoa. Niin, tämä siis todennäköisesti on naaras vaikka nimi antaa ymmärtää muuta. :D Ostohetkellä veikattiin koiraaksi mm. kokonsa sun muiden seikkojen vuoksi, sukupuolta ei ole tarkistettu, mutta tällä hetkellä se taitaa voida paksusti... Ja ennen kuin tästä suivaannutaan, huomautan että omistajalla oli jossain vaiheessa suunnitteilla mahdollisesti poikasia. Siihen, onko se järkevää tai moraalisesti oikein, en sano mitään. Se nähdään sitten keväämmällä miten on, tuleeko poikasia vai ei. Ismo on vallan ihana mato, vaikka aikamoinen ahmatti onkin ja sen vuoksi saattaa maistaa kättä jos sen erehtyy lykkäämään nokan eteen. On tuo itseäänkin purrut kun taisi mennä ruuan hajusta niin sekaisin :D Ismo ensimmäistä päivää meillä :)

Hengaillen

Lisää samaa lajia :) Vuorossa Luigi-herra, tavallaan pelastettu tapaus jolla ei edellisessä kodissaan ollut terraariota ja oli kasvun puolesta tärkeimpiä kuukausia (kuulemma melkein vuoden) ollut hukassa joten jäi todella pieneksi. Tällä kaunokaisella ei ollut kovin hyvä ennuste, eläinkauppakaan ei suostunut sitä ottamaan kun oli niin huonon näköinen, ei ollut mitään varmuutta elääkö se kuukauttakaan. No, se on nyt yli vuoden meillä asunut ja nykyään voi oikein hyvin. On kasvanut pituutta hienosti (tällä hetkellä veikkaisin olevan 145-150cm suunnilleen, hankittaessa oli n. 80cm) ja alkanut saamaan mukavasti painoakin (painaa nykyään jo enemmän kuin kastemato). Tämä on ainoa käärme tähän mennessä jolta olen saanut hammasta, ja sekin oli vähän sellainen "maistan nyt muuten vaan" -tyylinen haukkaus. Luigista on tullut myös hyvin ahne, alkuun oli todella rauhallinen ja solmuunväännettävä, mutta se varmaan johtui huonosta kunnosta. Nyt kun on saanut ruokaa kunnolla ja massaakin jo hyvin, ei enää olekaan niin lällyteltävä. Toki käsittely onnistuu eikä ole koko ajan näykkimässä, mutta tuntuu luulevan kaikkea terraarioon tulevaa ruuaksi. Ainoa ei-niin-kiva juttu on se, että Luigi tahtoo aina mennä hiusten sekaan käsiteltäessä, ja jos ei sinne pääse, alkaa hötkyilemään ja sitten voikin tulla puremaa. Luonne on siis aikalailla sellainen "minä teen mitä haluan ja menen minne haluan ja jos koitat estää, puren!" Aika diiva mieheksi.

Luigi juuri haettuna

Jouluateria :) Namnam

Kukkuu!

Kunkkua kunkun perään! Vielä yksi ihana kunkero, joka nimettiin Huldaksi (tämä on minun toinen ihan oma käärmeeni Luigin lisäksi). Pituutta on noin metrin verran, punninnut en vielä ole. On siis mitä ilmeisemmin naaras, mutta tietenkään ei siitä ole varmuutta kun ei ole sondattu eli tarkistettu sukupuolta. Mutta yksin kun terrassaan elelee niin eipä sen väliä kumpi on. :) Hulda on ihana, tai kaikkihan nämä ihania ovat, mutta olen nyt aivan tuon uuden kaunottaren lumoissa! Se on niin kauniin värinen ja kurkistelee söpösti piilostaan, tulee suihkuteltavaksi silloin tällöin ja on todella utelias. Se siis tulee aina piilostaan ulos kun suihkutan terraa, pistää päänsä suihkun alle ja ihan selvästi hymyilee. :D Sellaista käärmehymyä. Hulda on oikein rauhallinen käsiteltävä, ei näytä minkäänlaisia aggressiivisuuden merkkejä eikä yritä väkisin mihinkään. Kerran on käynyt lasiin kun taisi varjoa pelästyä, minun moka, mitäs menin niin ykskaks yllättäin siihen lähelle heilumaan. Kaikin puolin tämä on  valloittava otus, kaunis kuten tietysti nuo muutkin, mutta tässä on jotain erityisen hienoa. Ehkä se on tuo väri joka on todella vaalea, aivan kuin siellä täällä olisi vähän hopenharmaata, ja satulat (en tiedä miksikä niitä oikeasti pitäisi kutsua) ovat aivan vaaleanruskeat. Jaksaisin hehkuttaa siitä tuntikausia, kukaan vaan ei jaksa kuunnella (tai lukea). Saattaa olla, että tämä on jotain uutuuden viehätystä, Hulda kun on uusin tulokkaamme. Tai sitten se vaan on oikeasti niin upea!

Sitten muihin lajeihin. :) Vuorossa n. 5-vuotias Corallus hortulanus suomennettuna Amazonin puuboa, Kalle nimeltään. Kalle on aika pirun pitkä, liki kaksimetrinen, olisiko suunnilleen 180cm. Painoa en tiedä, sopivasti sitä on kuitenkin. Laji on yleisesti melko aggressiivinen, käy herkästi näpeille ja hyökkii, mutta Kalle on aivan toista maata. Ei ole kertaakaan purrut, ei hyöki eikä uhoa. Karkuun se kyllä koittaa kun sitä ottaa terrasta, mutta ei pullistele. On aivan käsiteltävissä, mutta siitä huolimatta en itse ole sitä käsissä lainkaan pitänyt. Ne hampaat on sen verran hurjat etten halua kokeilla miltä purema tuntuu. :D Kuulemma tekee kipeämpää kuin monen muun lajin purema. Kalle ei ole kovastikaan ruuan perään, tämän kanssa saa tapella ruokintatilanteissa tunnin jos toisenkin ja monesti sen ruuat menevät lopulta muille käärmeille. Nirsoileekin vielä, ei suostu syömään rottaa, ei hiirtä, mutta tipu maistuu vaihtelevasti. Viime ruokintakerralla kyllä taisi olla kova nälkä, ei mennyt puolta minuuttia kun oli jo kuristamassa ruokaansa. :) Tämä laji on todella kiehtova, värien kirjo on valtava! Kalle on ruskea, mutta silläkin on mielestäni kaunis väritys ja varsinkin pään kuviot ovat oikein komeat. Tämä ei ole minun käärmeeni, mutta aion ehdottomasti oman hortun hankkia, poikasena tosin, jotta oppisin lukemaan sitä ja saattaisin välttyä monilta puremilta. :P Kerrassaan upeita käärmeitä nämä!

Ei ole syömässä kättä vaikka siltä näyttää :D

Jatkuu... Seuraavaan käärmeeseen olen aivan rakastunut, eikä ollenkaan ihme, on se vaan niin kaunis ja lempeä tapaus. Epicrates cenchria cenchria eli Brasilian sateenkaariboa Justiina, n. 4-vuotias neiti. Pituutta tällä hetkellä varmaankin jotain 155-165cm välillä, punnittu ei ole hetkeen mutta painoakin on ihan mukavasti tullut. Justiina on, kuten sanoin, lempeä yksilö. Sen voi laittaa umpisolmuun ilman että se sähähtääkään. Kerran tyty änkesi itsensä liian pieneen väliin ja sieltä sitä piti puoliväkisin kiskoa pois, eikä se hermostunut ollenkaan, aivan kuin se olisi ymmärtänyt että sitä koitetaan auttaa. :) Moni käärme olisi panikoinut ja luultavasti purrutkin kun käsittely ei ollut kovin hellävaraista siinä tilanteessa. Se on kyllä upea, varsinkin juuri nahanluonnin jälkeen sen suomut hohtaa sateenkaaren väreissä. Siitähän sen nimikin juontuu, sateenkaariboa. Olen monesti yrittänyt ostaa Justiinan ihan ikiomaksi, haluan sen, se on oikein hurmaava matonen. Tähän mennessä en ole yrityksessäni onnistunut, enkä sitä lainkaan ihmettele. En minäkään haluaisi luopua tuollaisesta käärmeestä! Kai sitä pitää vaan sitten ostaa oma brassi, vaikka eipä se ole sama asia... Justiina on yleensä hyvä syömään, tietysti neiti pitää huolta linjoistaan ja joskus jättää ruuan syömättä. ;) Käsissä on tosi rauhallinen vaikkakin utelias, mutta ei hätäile eikä panikoi. Tätäkin voisin kehua vaikka loppupäivän, vaan eiköhän tässä ollut tarpeeksi.

Juuri kotiutuneena :)

Vielä yksi boa. :) Epicrates angulifer eli Kuuban boa Fidel Castro, n. 4-vuotias herra. Oikein mukava käärme, ei nappaile ja on ihan rauhallinen käsissä. Odotan kovasti että kasvaa täyteen pituuteensa, haluan nähdä kuinka pitkä tuosta tulee kun olen kuullut noiden kasvavan melko pitkiksi. Tällä hetkellä Castrolla on pituutta puolisentoista metriä, varmaan siinä 150-170cm välillä. Tämäkin on sellainen tapaus että tuli kova kuubalaiskuume kun ukkeli tänne kotiutui. Valitettavasti tämäkään ei ole omani, ja haluaisinkin tällaisen ihan pysyvästi meille! Näitä vaan on vähän hankala saada, eivät ole siitä yleisimmästä päästä tietääkseni, ja tämäkin oli vähän sellainen "pakko tarttua tilaisuuteen" -ostos. Ja hyvä ostos olikin! Castrolla on erikoinen tyyli ruokaillessa, siis silloin kun eväs ylipäätään maistuu. Se ei kurista juurikaan ruokaansa, vaan vetää sen piiloon ja ryhtyy heti mutustamaan. Kuuban boa on erittäin kaunis kuvioineen, ja näitä voisi harkita ihan kasvattavansa joskus. Mutta sen näkee sitten mihin suuntaan harrastus vie ja yritänkö edes alkaa kasvattaa mitään. :)

Pöö!

Tarkkaavaisemmat saattavat huomata, että kaikki tähänastiset ovat olleet boia. Löytyy toki myös yksi ei-boa. :D Viimeisenä esittelyssä onkin sitten Python bivittatus eli Burman python, ts. tiikeripyton joka on nimeltään Pikku Myy. Ikää ei ole vielä vuottakaan, eli on aivan pikkuinen poikanen vielä. Myy on tullut samaan aikaan Huldan kanssa, eli ihan viimeksi kotiutunut, se on Ruotsin tuonti, messuilta ostettu neiti. Sieltä se myytiin aggressiivisena, mutta eipä tuo juurikaan ole kiukkuinen, mitä nyt vähän pihisee välillä kun mennään häiritsemään ja ilkeästi otetaan pois mukavasta kodistaan. Myy on vielä tosi pikkuinen, mutta siitä tulee näistä kaikista käärmeistä suurin, uskoisin että mennään yli kahden metrin reippaasti. Aika näyttää mihin pituuteen päästään, ja myös mihin paksuuteen. Painoarvioita en ala heittämään, ei harmainta aavistusta mitä Myy voisi tulla painamaan. Senkin näkee sitten joskus. Kyllä siinä vielä vuosi poikineen menee että tuo täyteen pituuteensa kasvaa, ja hyvä niin, se on oikein söpö tuollaisena pienenä. :) Toki isompanakin. Myy on väritykseltään normaali, eli ei niin suosittu tikru kuin albiinot. Itse olen kahden vaiheilla aionko hankkia normaalin vai albiinon joskus tulevaisuudessa. Tuskin molempia kuitenkaan, on sen verran massiivinen laji. Myy on muiden käärmeidemme mukaan käsiteltävissä, oikein rauhallinen tapaus vaikka poikanen vielä onkin. Ihana pieni seikkailija ja haukottelija. :)

Tässä nämä! Lisää näitä ihanuuksia tulee vielä aikanaan. Nyt aion pitää pientä taukoa, kyllä seitsemän käärmettä riittää ainakin hetken aikaa vielä. :) Nostan sinulle hattua jos oikeasti jaksoit lukea tämän kokonaan alusta loppuun! :D Huomaan kirjoittavani todella tylsästi ja mielikuvituksettomasti, mutta harjoitus tekee mestarin. Ehkä vielä joskus opin ;)