Tänään meidän aamu alkoi puoli kuuden maissa. Eikä se alkanut erityisen mukavasti, ainakaan näin äidin näkökulmasta. Nuorempi kömpi sängystään minun sänkyyn, möyri päälläni, potki ja nipisteli möyriessään ja päätti että nyt on nälkä. Äitiiiii! Nouse, nälkääää! Vanhempi meinasi mennä vallan paniikkiin, jättääkö noi mut tänne makkariin IHAN YKSIN?! Melkein tuli itku, mutta reippaana nousi sängystään ja mentiin kaikki yhdessä keittiöön katsomaan mitä heittäisi naamaan. En ole mikään aamuihminen, varsinkaan pimeään aikaan. Onneksi tulee nykyään jo melko aikaisin valoisaa :) 

No, sitten seisotaan vartti jääkaapilla ovi auki ja ehdottelen sitä sun tätä aamupalaksi. Päässäni pyörii rattaat vähän kehnosti, tarvitsevat öljyä, ts. kahvia välittömästi. En osaa mitenkään keksiä mitä syötävää laittaisin lapsille. Mikään ehdottamani ei kelpaa. Leipää, sitä likat söisivät elääkseen jos saisivat päättää. No leipää sitten, taas kerran. Kurkkua päälle. Kurkku on hyvä, siitä saa vettä mitä on muuten vähän hankala juottaa maitohullulle esikoiselle. 

Lapset syö kiltisti leipänsä, jonka jälkeen mennään olkkariin katsomaan piirrettyjä. Jossain vaiheessa vanhemmalle tulee jano. Äitiiii, maitoooo! Näytän mukia jossa on vielä maitoa ja kehotan juomaan sen loppuun. Ei kelpaa, se on lämmintä. Ja jälleen on vuosisadan raivokohtaus tuloillaan kun en kaada "lämmintä" maitoa pois ja laita uutta tilalle. Aina sama juttu. Ei voi juoda maitoa joka on viisi minuuttia sitten kaadettu mukiin, koska se on lämmintä! Meillä menee niin paljon maitoa haaskuun että pakko se on lopettaa tuollainen pelleily. Jos sitä pyydetään, se myös juodaan, ja uutta ei tule ellei vanhaakaan ole juotu. Olen tainnut olla tässäKIN asiassa turhan lepsu...

Nyt on jo tovin ollut ihan rauhallista. Lapset leikkii makkarissa, koira on puistoilemassa ja mamma röhnöttää sohvalla tabletti kädessä ja kirjoittelee höpöjä. Parempaakin tekemistä olisi, mutta odotan motivaatiota. Ei ole täällä näkynyt hetkeen.. eksynyt ehkä? Ulos ei uskalla vielä tänään mennä, ollaan sairasteltu ihan urakalla muutama viikko, itselläni vieläkin yskää ja kehno olo. 

1425384327713~2-1.jpgPrinsessa Sofia (kuulemma) 

Viikonloppuna kokeilin tosiaan sitä c-vitamiinilla vaalennusta. Yhtä tyhjän kanssa. Siis värin suhteen. Hiuksista kyllä tuli ihanan pehmeät ja ehkä kiiltävätkin nyt hieman enemmän. Värikin on ainakin omaan silmään pikkuisen vaaleampi ja kirkkaampi pinkki kuin ennen kokeilua. Juurikasvu näyttää myös vähän vaaleammalta, oikeastaan sellaiselta hopeanharmaalta joistakin kohdista. Mutta aika turha kyllä oli koko vaalennusyritys. Voi olla että toinen kerta tekisi enemmän muutosta, en tiedä. Tuskin merkittävästi kuitenkaan. 

Turhan päivän turha kirjoitus. Janskun arkea.