Mistä kaikesta sitä voikaan 3-4v. lapsi suuttua? Siis oikein kunnolla, niin että vähintäänkin elämä meni pilalle totaalisesti. 

  • siitä kun avaat päiväkodin portin vaikka lapsesi olisi halunnut sen tehdä
  • kun kerrot lapselle että tarhasta mennään tänään suoraan kotiin, ei kaupan kautta
  • kun vedät vessan lapsen puolesta
  • kun laitat lusikan suoraan lapsen jugurttiin vaikka se olisi pitänyt antaa käteen
  • kun annat lapselle collegehousut farkkujen sijaan
  • kun koira nuolaisee lapsen kättä 
  • kun sekoitat lapsen kaakaota hänen puolestaan
  • kun nukuttaessa laitat lapselle peiton eikä hän olisi sitä halunnut
  • kun unohdat laittaa ulkohousujen lenkit kenkien alle
  • kun kerrot lapselle että hänellä on ketsuppia/tussia/vanukasta naamassa
  • kun kerrot lapselle että hänellä on kengät väärässä jalassa
  • kun sukat ei mene jalkaan oikeinpäin
  • kun ruoka on liian kuumaa
  • kun lapsi ei jaksa kantaa liian painavaa kauppakassia vaikka ihan ehdottomasti tahtoisi

Listaa voisi jatkaa loputtomiin...

Ja tietysti jos lapsi kompastuu kynnykseen, niin tyhmä kynnys! Lusikka putoaa lattialle, tyhmä lusikka! Lapsi juoksee ovea päin, tyhmä ovi! Jokin asia ei mene juuri kuten lapsi haluaa, tyhmä äiti! Vaikka äidillä ei olisi asiaan osaa eikä arpaa, niin tyhmä äiti silti. Äitiä (tai vanhempia yleensä) on helppo syyttää kaikista elämän epäkohdista. Toinen hyvä syyllinen on koira. Maito kaatui pöydälle, koska koira. Lelut on pitkin lattioita, koska koira. Lapsi kaatui ja satutti itsensä (jonka seurauksena koko maailma romahtaa), koska tyhmä koira käveli ohi ja sen tyhmä häntä hipaisi jalkaa. 

Lasten logiikka on hieman erikoista näin vanhemman silmissä, mutta ehkä siitä pääsee vielä joskus jyvälle. Tai sitten ei, mutta tarvitseeko edes? Lapset on ihania vaikka pistävätkin (ainakin minut) monet kerrat laskemaan tuhanteen, aiheuttavat ryppyjä ja hiusten harmaantumista (kostoksi syytän näistä lapsia, koska olen itse aina syyllinen heidän ongelmiinsa ;)). Lapsella on lapsen huolet, ja se on asia joka meidän aikuisten olisi syytä muistaa, etenkin juuri silloin kun se märän sukan itkeminen tuntuu repivän lopunkin järjen riekaleiksi.