Tuli tuossa mieleen sellainen hassunhauska juttu. Miksi ihmisillä on tarve todistella asioita toisilleen (ehkäpä itselleenkin)? Varsinkin nyt kun on kaikki facebookit ja instagrammit sun muut twitterit ja kikit (en vieläkään tiedä mikä kik on enkä osaa käyttää twitteriä), on helppo ottaa vähän kuvia todisteeksi ja kuuluttaa kaikelle kansalle että minä en ollut se joka tanssi alkkareissa Cabaretin pöydällä! Esim. jos joku nyt väittäisi että täällä öö.... no vaikka että pidän käärmeitä vapaana ja ne luikertelee pitkin kämppää miten sattuu, niin minäpä menisin ja ottaisin kuvat joka hemmetin terraariosta käärmeineen päivineen ja julkaisisin ne somessa kera tekstin "Niin, siinä epäilijöille! Kävi ihan eläinsuojelun tyypitkin täällä toteamassa että hyvin pidetään ja terraarioissa ovat. Että silleen nii, siitäs saitte!" Ja ohessa olisi tietysti kuva myös paperista jossa virallisesti nämä asiat todetaan. Kenelle siinä oikein vakuutellaan? Itsellekö? Kalastellaanko sillä kehuja? Odotetaanko että muut tulee ylistämään kuinka hieno ihminen sinä olet? "No jopas, sinähän oletkin oikea ekspertti tuossa hommassa kun jopa eläinsuojelusta olivat tuota mieltä! Hyvä sinä, kaikkien pitäisi ottaa sinusta mallia! Epäilijät painukoon hiiteen!"

 "Eihän nyt meidän Mauno-Liisa kulje rähjäisissä vaatteissa, katsokaa vaikka!" Ja kuvassa lapsi juuri saunotettu, teräsharjalla harjattu kauttaaltaan, hiukset kammattu kolmeen kertaan ja sekunti sitten silitetyt ykkösvaatteet päällä, toki eilen ostetut. Kuvatekstinä "Tultiin puistosta <3" Vaikka kyseinen lapsi oikeasti kulkisikin ihan siisteissä vaatteissa aina. Miksi se pitää näyttää toteen? Ylläpidetäänkö sillä tavoin jotain mainetta? Eikö se riitä että itse tietää tasan tarkkaan miten asiat ovat? Kyllähän sen muutkin näkevät kun ihmisten ilmoilla liikkuu, ei kai sitä tarvitse koko Suomelle näyttää kuinka siistinä lapsesi tai kotisi pidät. Ja ihan vaan muutaman juoruilijan takia! Ja tietystikään en tässä nyt tarkoita sitä, että facebookiin laitettu kuva lapsesta ykköset päällä tarkoittaisi automaattisesti sitä että koitat vakuutella jotain. En viitsi kuluttaa rautalankaa tähän, jokainen toki ymmärtäköön asian kuten itse tahtoo :)

Huoh... Minä ainakin myönnän että lapset on joskus likaisissa vaatteissa, rikkinäisissäkin toisinaan.  2-3veen touhuissa ei aina voi välttyä likaantumiselta tai vaatteiden repeytymiseltä. Kotona voi mielestäni ihan hyvin pitää housuja joihin on polven kohdalle tullut reikä. Ei tämä tietenkään sitä meinaa että ehjiä tai puhtaita vaatteita ei olisi (tarkennuksena, kun koskaan ei tiedä jos vaikka joku mielensä pahoittaa). Ja joskus syötän lapsille nakkeja tai valmisruokaa. Annan heidän hyppiä vesilammikossa ja kiivetä lumikasan päälle. Koirat saa pusutella lapsia jos itse antavat niin tehdä, kissa saa nukkua heidän vieressä, saavat kuunnella muutakin musiikkia kuin lastenlauluja. Mielestäni olen ihan normaali paskamutsi ja lapseni ovat ihan normaaleja riiviöitä ;) Kotikin jää joinakin päivinä siivoamatta, en tosiaan ole mikään kodin hengetär. Ei täällä silti p*skan keskellä eletä, mutta eläminen näkyy aikalailla joka huoneessa (kaikissa kahdessa). Ja se on minusta ihan ok.

Mielensäpahoittajille: tämä oli juuri teitä varten <3 Oikein mukavaa tulevaa viikonloppua kaikille, älkäähän antako mennä tunteisiin :)