Ihana aihe, eikö? :D Tämä jakaa mielipiteitä, ja nyt haluankin kertoa omani. Minusta raha tuo onnea. En sano että kaikille, mutta toisille aivan varmasti tuo, myös minulle. Osa väittää ettei se voi tuoda. En ymmärrä miten voi toisesta, varsinkaan täysin tuntemattomasta ihmisestä, sanoa mikä hänet tekee tai ei tee onnelliseksi. Jokainen itse määrittelee onnensa.

Vertaus terveyteen on aika huono. Jos olisin sairas ja köyhä, olisin varmasti superonneton, kun taas sairaana ja rikkaana pystyisin mahdollisesti edelleen turvaamaan jälkikasvuni tulevaisuuden, ja se tekisi minut onnelliseksi. Ei tietenkään täysin, mutta lisäisi onnellisuutta, joten voin sanoa että toisi onnea. Myös jos lapseni sairastuvat, tarvitsen rahaa lääkkeisiin tai hoitoihin. Ellen pysty heitä hoitamaan ja parantamaan heidän oloaan, tunnen oloni kovin kurjaksi. Jos sairaus on kuolemaksi, se tottakai vie onnellisuutta, mutta jos on rahaa, voi toista ilahduttaa vielä kun pystyy, ja siitä ainakin itse tulisin onnellisemmaksi. Tai vähemmän onnettomaksi, mutta eikö se melkein sama ole.

Rahalla ei saa rakkautta. Ei varmasti sitä aitoa rakkautta, sitä tunnetta. Mutta hellyyttä ja läheisyyttä kyllä niin halutessaan. Kaikille se ei riitä, mutta niille joille se riittäisi, tulisi onnea ainakin hitusen enemmän. Eikä rakkauskaan aina takaa onnea minun mielestäni.

Rahalla ei saa menetettyjä läheisiä takaisin. Ei saakaan, etenkään jos he ovat kuolleet. Mutta pitääkö sitten surra vaan loppuelämänsä kun se raha ei heitä kerran takaisin tuo? Eikö voi jatkaa elämäänsä ja yrittää toteuttaa omia unelmia, joiden toteuttamisessa monesti voi raha olla olennaisena tekijänä? Ei tietenkään, eihän se raha siinä paljon lohduta kun suret rakkaitasi. Sinulla ei ole oikeutta nauttia omasta elämästäsi ja käyttää rahaa elämänlaatusi parantamisessa.

Pitääkö menettää paljon ennen kuin osaa olla onnellinen siitä mitä on? Toiset antavat näin ymmärtää, etenkin kommenteilla "Itse menetin kotini ja perheeni, jolloin tajusin ettei raha tuo onnea vaan läheiset siinä ympärillä. Ennen olin rikas ja luulin olevani onnellinen, mutta kun menetin kaiken, ymmärsin että köyhänä olen onnellisempi rakkaan perheeni kanssa" jne... Hyvä juttu jos joku voi rehellisesti sanoa olevansa ihan aidosti onnellinen ilman rahaa. Mutta... Ei sen niin pitäisi mennä, että kaikkea pitää itsestäänselvyytenä, kunnes sen menettää. Vaan ilmeisesti se menee monesti niin. Ihmiset on ahneita, ja ahneus vie meidät perikatoon. 

Mielestäni onnellisuus koostuu monista asioista, ja raha on yksi niistä. Raha on myös asia jota yksinkertaisesti tarvitset tullaksesi toimeen. Ilman rahaa ei kovin helposti makseta laskuja eikä osteta ruokaa tai vaatteita. Asut sillan alla samoissa rytkyissä viikosta toiseen, kerjäten ja syöden roskiksista, haaveillen paremmasta elämästä. Tuskin olet kovin onnellinen. Ja vaikka ei asiat ihan noin huonosti olisikaan, vaan saisit mahdollisesti vaatteita ja ruokaa, sinulla olisi ystäviä joiden kanssa voisit viettää aikaa ja jutella, mutta rahaa ei olisi. En osaa uskoa että silloinkaan olisit niin onnellinen, kuin jos sinulla tuossa tilanteessa olisi rahaa. Toki olisit takuulla onnellinen niistä ystävistä ja kaikesta avusta ja siitä ettei asiat ole huonommin, mutta kuitenkin... (Tämä oli ehkä lievästi karrikoitua, mutta idea kai kävi selväksi)

Toisilla on mielipide, että rahan avulla voi tulla onnelliseksi, mutta se itsessään ei tuo onnea. Minusta tuo nyt on melkein sama asia, koska raha on sen onnen saavuttamisessa auttanut, niin silloin se sen on tuonut, ehkä epäsuorasti mutta ei takerruta siihen. Nyt alkaa tuntua kuin jankkaisin samaa asiaa muotoillen vain lauseet eri tavalla, joten jos jätetään aihe tähän kiikkumaan, tulihan kuitenkin pointtini tässä selväksi. 

Olkaa onnellisia kaikesta mitä teillä on, siitä rahastakin ;)